Satu: “Yhdessä selvitään vaikeistakin tilanteista”

Empatiaa, ymmärrystä ja itte tehtyä ruokaa –
Satu Yli-Kivistö tuntee Antellin valtit

Satun ravintolassa tuetaan työkaveria ja haasteet ratkaistaan positiivisella asenteella.

Hyvän ruoan tekeminen on aina yhtä ihanaa

Ravintolapäällikkö Satu Yli-Kivistö tuntee ravintola-alan ja tietää, että itte tehty ruoka on Antellin valtti. Satun ravintolassa Iiris-keskuksella ruokaa tehdään suurella sydämellä. Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskuksessa ollaan perusasioiden äärellä.

Satu on pitkän uransa aikana nähnyt, miten ravintoloissa lankapuhelimet ovat vaihtuneet tietokoneisiin ja kuinka koronapandemia pakotti toimialan polvilleen. Oli kyse sitten lisääntyneestä toimistotyöstä, nousseista raaka-ainekustannuksista tai poikkeusajan lomautuksista, yksi asia on säilynyt hänelle ennallaan: Itse ruoan tekeminen ei muutu miksikään ja se on edelleen yhtä ihanaa.

”Teen työtä suoraan sydämestä.”

Ruoka on ollut tavalla tai toisella mukana läpi Satun elämän. Lapsuudestaan hän muistaa, kuinka usein mummon hoidossa sai osallistua ruoan laittamiseen. Ravintola-ala ei ollut hänelle varsinainen kutsumus, mutta jokin siinä veti puoleensa.

 – Tein yhden kesän ravintolassa töitä, ennen kuin olin edes kouluttautunut alalle. Työpaikka ja työkaverit olivat niin hyvät, että kipinä syttyi. Teen töitä nykyäänkin suoraan sydämestä ja uskon, että asioilla on tapana järjestyä.

Millainen on henkilöstöravintola työpaikkana?

Satu pystyy kolmen vuosikymmenen kokemuksellaan aidosti suosittelemaan henkilöstöravintola-alaa työpaikkana. Antellilla hän pääsee tekemään päivätyötä, joka mahdollistaa tasaisen rytmin elämään. Omassa ravintolassaan hän on nähnyt, kuinka työ pystytään sovittamaan niin perheellisen kuin opiskelevan ihmisen arkeen.

 – Minulle on tärkeää, että omaan työhön pystyy vaikuttamaan. Vuosien varrella kokemusta on kertynyt monenlaisista ravintola-alan työpaikoista. Meidän ravintolassamme on tärkeä tukiverkosto, johon työntekijät voivat aina luottaa.

Ravintolapäällikkönä Satu on joutunut kohtaamaan omakohtaisesti ravintola-alan työntekijäpulan. Vaikeat ajat ovat hitsanneet työkavereita entistä lähemmäksi toisiaan. Apua pyydetään ja tarjotaan avoimesti.

 – Meillä on kulttuuri, että aina saa kysyä apua ja soittaa esimerkiksi työkaverille tiukan paikan tullessa. Yhteisessä ryhmässä saamme sumplittua työvuorot, jos tulee äkillisiä poissaoloja.

Kielimuuri ei estä ravintolassa työskentelyä

Ravintola-ala on ollut viime vuosina kovan murroksen äärellä. Yksi näkyvistä muutoksista on kansainvälistyminen ja työyhteisöjen monikulttuurisuuden korostuminen. Kaikki uudet työntekijät eivät Antellillakaan puhu vielä suomen kieltä, mutta se ei estä tekemästä hyvää työtä.

”Positiivisella asenteella ja esimerkin näyttämisellä pääsee pitkälle.”

 – Mielestäni on hienoa, että esimerkiksi sodan jaloista Suomeen paenneet ihmiset uskaltavat hakeutua töihin, vaikka kielitaito ei vielä olisi täydellinen. Otan ilolla vastaan kaikki, jotka ovat valmiita oppimaan.

Satu uskoo, että positiivisella asenteella ja esimerkin näyttämisellä pääsee pitkälle.

 – Keittiössämme voi olla esimerkiksi valtavan hyvä kokki, jonka kanssa ei aluksi löydy yhteistä kieltä, vaikka ruoanlaittotaidot sinänsä olisivat loistavat. Ymmärryksellä ja yhdessä tekemisellä selviämme tilanteesta kuin tilanteesta ja otamme päivän kerrallaan.